"Rasmus Noran maalauksista on helpompi sanoa mitä ne eivät ole kuin mitä ne ovat. Ne eivät ole realistisia, vaikka etenkin niiden ihmishahmot on kuvattu realistisen muotokuvamaalauksen keinoin. Ne eivät ole surrealistisia, vaikka ne rakentavatkin unenomaista tunnelmaa ja hyödyntävät surrealistisen maalaustaiteen tilasuhteita. Ne eivät ole ”postmoderneja”, vaikka niissä sekoitetaankin tyylejä ja viljellään viittauksia populaarikulttuuriin. Ainakaan mitään näistä Noran maalaukset eivät ole ohjelmallisesti. Useita eri vaikutteita yhdistelemällä Nora on luonut uniikin tyylinsä.
Noran tyylin pohjana on venäläinen 1800-1900-lukujen vaihteen realismi ja Hollannin 1600-luvun kultakauden maalarit. Tummasävyinen väripaletti ja yksityiskohtien runsaus tuovat mieleen Rembrandtin. Näkyvissä on myös amerikkalaisen 1900-luvun uusrealistin Edward Hopperin vaikutus. Näiden esikuvien tavoin Noran maalaukset ovat teknisesti taidokkaita, huolellisia ja pikkutarkkoja. ... Kenties ”maaginen realismi” kuvaa parhaiten Noran ilmaisua, vaikka termi onkin totuttu yhdistämään pikemminkin kirjallisuuteen kuin kuvataiteeseen. Hänen maalauksissaan asioiden väliset suhteet eivät selity luonnonlaeilla tai millään tavanomaisella logiikalla. Siitä huolimatta maalauksista välittyvä maailma on lihallinen ja konkreettinen. Ne pyrkivät avaamaan uudenlaisia, taianomaisia ja myyttisiä perspektiivejä tuntemaamme todellisuuteen." Timo Hännikäinen (kirjoittaja on kirjailija ja suomentaja) |